Muistivarastoa tutuksi muistelutyön avulla

Hetkittäin-hankkeessa huomattiin, että kehitysvammaisten ikääntyneiden kanssa tehtävä muistelutyö hyödyttää ikääntynyttä ja hänen kanssaan työskentelevää ammattilaista. Mistä muistissa on kysymys ja miksi muistivarastoja on syytä välillä penkoa yhdessä kehitysvammaisen ikääntyneen kanssa?

Muistelutyö pohjautuu muistin erilaisiin toimintamekanismeihin ja ihmisen kykyyn palauttaa mieleen menneitä tapahtumia ja kokemuksia. Yleinen tapa luokitella muistia on erottaa muistijärjestelmät sen mukaan, kuinka kauan tieto niissä säilyy. Tällöin voidaan erottaa hetkellinen aisti- eli sensorinen muisti, lyhytkestoinen työmuisti ja pitkäkestoinen säilömuisti.

Aistiärsykkeestä muistivarastoon

Jokainen ihminen kohtaa aistiärsykkeitä koko ajan, eivätkä kaikki aistiärsykkeet päädy tietoiseen käsittelyyn. Aistiärsykkeen päätyminen tietoiseen käsittelyyn on ehto sille, että ärsykkeestä rakentuu muistijälki. On epäselvää, miten kehitysvammaisen kokemat aistiärsykkeet kulkeutuvat tietoisuuteen ja miten ne pysyvät siellä.

Asioiden kaikkein lyhytkestoisimmasta säilyttämisestä vastaa sensorinen muisti, johon aistitieto ulkoisen maailman ärsykkeistä saapuu. Aistimukset havaitaan hetkellisesti vielä senkin jälkeen, kun kohde on fysikaalisesti kadonnut. Aistimuisti voidaan edelleen jakaa ikoni-, kaiku- ja kosketusmuistiin sen mukaan, millä aistielimellä aistimus vastaanotetaan ja millaisia aistimuksia minnekin aivoalueelle tallennetaan.

Suurin osa aistien kautta tulevasta aistiärsyketulvasta unohtuu saman tien. Vain aistitieto, joka valikoituu tarkkaavuuden avulla, päätyy jatkokäsittelyyn työmuistiin. Työmuisti säilyttää asioita muistissa lyhyen ajan. Työmuistia tarvitaan esimerkiksi lukemiseen, kuuntelemiseen, päässälaskuun, tv:n katseluun, tai kun näppäilee sovellukseen kertakäyttöistä koodia. Työmuistin kapasiteetti on rajallinen ja tieto pyyhkiytyy nopeasti mielestä pois uuden tiedon tieltä.

Säilömuisti on tietoa ja kokemuksia sisältävä muistojen varasto. Se jakaantuu tosiasioita sisältävään semanttiseen muistiin ja tarinoita ja elämyksiä sisältävään tapahtuma- eli episodiseen muistiin. Säilömuistissa on myös proseduraalinen- eli taitomuisti, jossa on tallella opitut taidot, kuten pianolla soittaminen tai pyörällä ajaminen.

Muistelutyö penkoo elämänkertamuistia

Säilömuistissa olevaa episodista muistia voi kutsua myös elämäkertamuistiksi. Nimensä mukaisesti se sisältää henkilölle elämän varrella kerääntyneitä muistoja ja kokemuksia. Elämäkertamuisti on keskeinen muistojen varasto, jonka varassa esimerkiksi muistelutyötä on mahdollista tehdä. Tästä varastosta löytyvät asiat ovat äärettömän arvokkaita erityisesti silloin kun luodaan vuorovaikutusyhteyttä olemuskielellä kommunikoivaan tai muistisairaaseen henkilöön.

Muistelutyö perustuu säilövarastossa oleviin tarinoita ja elämyksiä sekä tietoa sisältävien muistojen esiin houkuttelemiseen. Muistelutyössä hyödynnetään myös säilövarastoon tallentunutta taitomuistia ja muistiherätteitä, jotka voivat olla makuja, hajuja, tuntuja, ääniä tai liikettä. Muisteluhetkessä voi esimerkiksi tutkia työkalupakkia tai haistella lapsuudesta tuttuja tuoksuja. Vanhoille tapahtumapaikoille palaaminen joko valokuvien avulla tai konkreettisesti menemällä saattaa helpottaa muistojen mieleen palauttamista.

Tunteilla on suuri vaikutus muistelutyössä: ne auttavat muistamaan, mutta niiden avulla on myös mahdollista unohtaa asioita, joita ei halua muistella. Positiiviset kokemukset voimistavat aivotoimintaa ja houkuttelevat muistelemaan. Muistelussa on tärkeää kunnioittaa muistelijan tunnekokemuksia, aina ei ole tarpeen mennä vaikeita muistoja kohti.

Jokaisella ihmisellä on suhde elämäntarinaansa. Myös kehitysvammaisella on elämäntarina, joka rakentuu ja tulee näkyväksi toisen ihmisen tuella muun muassa muistelutyön keinoin. Muistelutyö tukee kehitysvammaisen ikäihmisen elämän tarkoituksellisuuden tunnetta ja mielen hyvinvointia, parantaa muistelijan muistia ja luo parhaimmillaan uusia muistoja. Ryhmässä tapahtuva muistelutyö edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja yhden kertoma muisto voi herättää muistoja myös toisissa.

Memoro, ergo sum (Muistan, siis olen olemassa)

Ikäihminen ei elä menneessä, mutta muistaa omaan nuoruuteen tai lapsuuteen liittyviä asioita paremmin kuin asioita, jotka tapahtuivat viime päivinä. Tämä liittyy iän mukanaan tuomaan aivojen muuttuneeseen toimintaan: varhain koetut asiat ja opitut taidot ovat säilömuistissa, kun taas uusien asioiden ja tapahtuminen oppiminen ja matka säilömuistiin hankaloituu ja hidastuu keskushermostossa tapahtuvien ikämuutosten vuoksi. Koska muistelu tapahtuu pitkäkestoisen muistin varassa, on muistoihin palaaminen mahdollista myös muistisairauteen sairastuneen henkilön kanssa.

Kehitysvammaisilla ikääntyneillä on kunnostaan riippumatta reippaasti pidemmältä ajalta elämänkokemusta kuin heidän kanssaan työskentelevillä ammattilaisilla. Vaikka heidän olisi vaikeaa kertoa oma-aloitteisesti kokemuksistaan, saattavat sopivasti viritetyt koukut, oikeat kysymykset ja järjestetyt elämykset nostaa esiin elämänkertaan liittyviä tärkeitä tarinoita. Vaikeitakaan asioita ei tarvitse sivuuttaa tai torjua, mutta niille voi antaa uuden merkityksen.

Muistelutyö, jossa asioita tarjoillaan monen aistikanavan kautta, auttavat ikääntynyttä pääsemään kiinni muistoihin. Monipuolisten aistielämysten kautta kehitysvammainen muistelija saattaa avautua vuorovaikutukseen uudella tavalla. Aina on mahdollista saada uusia muistoja ja oppia uutta. Ihmisen muisti ei koskaan tule täyteen.

Lähteinä on käytetty seuraavia:

Hämäläinen, Heikki (toim.) & Laine, Matti & Aaltonen Olli & Revonsuo, Antti 2006: Mieli ja aivot, Kognitiivisen neurotieteen oppikirja. Kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskus, Turun yliopisto.

Hyyppä, Markku T. 2018. Ikääntyvän muistikirja. Duodecim.

Kangaslampi, Samuli 2021: Muistaakseni-tutkimusprojektin yhteenveto: https://muistaakseni.fi/