Muistelu on yhteistyötä

Hetkittäin-hankkeen Mari ja Maija ovat osallistuneet Senioriklubeille, joille kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa suuri määrä ikääntyneitä kehitysvammaisia tapaamaan toisiaan ja osallistumaan yhteiseen tekemiseen. Hanke sai vierailla klubilla ja pitää avustajan kanssa osallistuville ikääntyneille kolme muisteluhetkeä viereisessä koulutustilassa.

Kävelevä nukke ja sähköauto

Kolmen kokoontumisen aiheina oli lapsuuden leikit, koulu ja saunominen. Ensimmäisessä kokoontumisessa muisteltiin leikkejä. Pöydällä olevat vanha nalle, puinen hakka, pallo, nukke, juna ja auto kiersivät kädestä toiseen ja jokainen sai valita oman, itseään kiinnostavan tai tutulta tuntuvan lelun. Avustajat kirjoittivat ylös tarinoita ja ajatuksia, joita vanhat lelut herättivät.

Kuultiin eläviä leikkimuistoja: Kävelevän nuken rantautumisen Suomeen muistivat monet ja sähköautolla on ajettu ympyrää kerta toisensa jälkeen. Autolla leikkiminen loppui vasta, kun ikää tuli paljon lisää. Yhdelle ryhmän osallistujista nalle on ollut tärkeä kaveri ja hänellä oli mielessä sairastavasta karhunpojasta kertova, muistelijoiden ikäpolvelle tuttu laulu. Se laulettiin lopuksi yhdessä.

”Tämä on kuultu ennenkin!” muistelijat sanoivat kuin yhdestä suusta.

Mustekynät ja leimasimet

Toisen kokoontumisen teemana oli koulu. Muisteluryhmä alkoi tervehdyksillä: kumarruksilla ja niiauksilla. Mari ja Maija opettajilla oli esiliinat yllään eikä kellekään jäänyt epäselväksi, missä tällä kertaa ollaan. Kovaäänisestä kuului Muista aina liikenteessä laulu, johon kaikki yhtyivät. Koululuokassa oli omenan tuoksu, joka muistutti syksystä ja lukuvuoden alusta.

Oppitunti alkoi aakkosharjoituksella: ”AAA, BEEE, CEE…!” Kuorolausunnan jälkeen tekivät muistelijat luovia viivaharjoituksia aidolla mustekynällä. Muistoissa oli, että mustepullon kaatumisesta seurasi pahaa jälkeä. Huomion arvoista tällä kertaa oli, ettei yksikään mustepullo kaatunut. Tehtävien lomassa kuultiin koulumuistoja. Yhden ryhmäläisen koulukaveruus on jatkunut aina Senioriklubille saakka ja toinen ryhmäläinen muisteli pitäneensä koulun joulunäytelmässä kynttilää ja esiintyneensä Tiernapojissa. Oppitunti päättyi leimojen jakamiseen ja loppulauluun.

Mielikuvitussauna villitsi

Saunamuistelukerralla Mari ja Maija ohjaajat olivat kylpytakeissa. Koulutushuone oli hämärä ja koulutustilan seinille oli heijastettu vanhoja saunomiskuvia. Pöydällä oli pesusieniä, shampoopulloja, pyyhkeitä, saippuaa ja vateja. Taustalla soi Irwinin Työmiehen lauantai.

Musiikki herätti innostusta ja tanssitti muistelijoita. Saunamuistelussa huomattiin, että pesuliikkeet ja löylynheitto olivat ihan jokaisen lihasmuistissa. Terva- tai hedelmäshampoosta valittiin mieluisin tuoksu. Kaikkia nauratti, kun mielikuvitusvettä kaadettiin päähän, piti mennä ihan kyyryyn. Avustajat heittäytyivät mukaan toimintaan, joka oli suorastaan villiä.

Muistelijat kertoivat saunakokemuksiaan: “Isän kanssa olin Mariankadun saunassa silloin kun isä eli. Isän nimi oli Kaarle. Olin Matinkylässä saunassa. Saunajuomia ostettiin yhdessä. Mökkisauna oli puilla lämmitettävä ja kuuma sauna, istuin alhaalla. Oli vihta ja vihdan tuoksu. Ruutuikkuna. Vilvoittelin terassin puupenkillä. Kylvettiin koko perhe.”

Henkilökohtainen avustaja on tärkeä

Monilla senioriklubiin osallistuvilla ikäihmisillä on henkilökohtainen avustaja mukana. Henkilökohtaisen avustajan rooli on tärkeä: hän toimii kehitysvammaisen apuna ja mahdollistaa osallistumisen vapaa-ajan toimintaan.

Hankkeen järjestämiin muisteluhetkiin osallistuneet avustajat kertoivat, että muistelua helpotti ryhmässä toimiminen ja laulut, tuoksut, kuvat, esineiden tunnustelu ja vanhat työvälineet, jotka toimivat muistiherätteinä. Tutustuminen avustettavaan voi toteutua myös yhteisen muisteluhetken myötä. Monen ikääntyneen kirjahyllystä löytyy valokuva-albumi tai muistoesine, jota yhdessä katselemalla voi pysähtyä mielenkiintoisten elämäntarinoiden äärelle.

Eräs avustaja kertoi, että muisteluhetket mahdollistivat uuden tavan toimia yhdessä avustettavan kanssa.