Museo täynnä muisteltavaa

Hetkittäin-hankkeen aikana järjestettiin kehitysvammaisille ikääntyneille kursseja, joilla pohdittiin omaa ikääntymistä ja elämää. Toimintaa haluttiin järjestää ympäristöissä, jotka hyödyttivät muistelemista ja joissa oli mahdollisuus oppia uutta. Kursseilla vierailtiin mm. Helsingin kaupunginmuseossa, jossa on hyvät, esteettömät tilat ja paljon helsinkiläisille tuttua historiaa. Kaupunginmuseossa kurssin saattoi suunnitella kurssin moniaistisesti koettavaksi ja mukaan sai ottaa omaa muistelumateriaalia.

Hellahuoneesta museobaariin

Museokurssilla puhuttiin elämästä: muistista ja muistamisesta, aivojen toiminnasta ja siitä, miten omaa hyvinvointia ja aivoterveyttä voi kurssilla saatujen kokemusten ja tiedon myötä edistää. Ryhmässä oli paljon tietoa aivoista: ”Tiedän paljon aivojen toiminnasta. Korvassa on alasinluu ja simpukka. Muistan paljon vanhoja asioita”, sanoi yksi ryhmäläinen.

Helsingin kaupunginmuseo tarjosi kurssilaisille loistavat puitteet muistella Helsingissä vietettyä lapsuutta ja nuoruutta. Museon hellahuoneesta etsittiin turhaan mikroaaltouunia, televisiota tai tietokonetta. Sen sijaan huoneesta löytyi laskiastia, putkiradio ja puuhella, jotka olivat kaikille kurssilaisille tuttuja asioita. Yksi ryhmäläinen kertoi: ”Kerran mulla levisi laskiastia pitkin lattiaa. Äiti ei ollut iloinen.”

Toisessa museotilassa istuuduttiin uimarannalle. Uimarannat olivat lapsuuden kesien tuttuja ympäristöjä. Museotilassa eläydyttiin rantaelämään ja muisteltiin mitä kaikkea siihen liittyi. ”Aurinkolasit päähän ja rasvat iholle!”, muisteli yksi ryhmäläinen. Aurinkolasit silmillä keskityttiin aistimaan föönillä tehtyä lämmintä tuulta ja suihkupullosta leviävää pehmeää vesisuihkua. Ihmeteltiin entisajan uimapukuja ja tunnusteltiin simpukoita ja kiviä käsissä.

Rantatilasta siirryttiin museobaaritilaan. Vanhanaikaisesta hinnastosta kävi selväksi, että olut maksaa 3 markkaa ja 50 penniä ja konjakki 5 markkaa 50 penniä. Moni muisti markka-ajan elävästi. Ihmeteltiin pöydällä olevia tuhkakuppeja ja kuunneltiin jukeboxista toiveiskelmiä. Yksi ryhmäläisistä ryhtyi pelaamaan flipperiä oikeaoppisin liikkein.

Koulumuistoja

Yksi Helsingin kaupunginmuseon helmistä on vanha koululuokka museon toisessa kerroksessa. Kun kurssilaiset huomasivat, että ollaan menossa koululuokkaan, syntyi juoksukilpailu opettajan paikasta. Voittaja otti ohjat käsiinsä ja toiset etsivät paikkansa paripulpeteista. Oppilaan muistivat, miten vastaaminen tapahtuu: ensin viitataan ja kun saa puheenvuoron, pitää nousta seisomaan ja vastata kuuluvalla äänellä. Läksykuulustelun jälkeen opettaja pyysi oppilaita vuorotellen kirjoittamaan liitutaululle oman nimensä. Laskuharjoitukset tehtiin helmitaulun avulla. Lopuksi järjestäjä pyyhki taulun.

Museossa järjestetty kurssi innosti myös museon henkilökuntaa. Kun kurssilaiset olivat vierailleet museossa tarpeeksi monta kertaa, saivat Maija ja Mari kutsun tulla kertomaan museon henkilökunnalle, miten he voisivat ottaa erityisryhmät vielä paremmin huomioon museotoiminnan suunnittelussa ja opastuksissa. Kurssi vaikutti monin tavoin: Se innosti sekä kurssilaisia, että meitä ohjaajia. Sen lisäksi moniaistinen muistelutyö herätti kiinnostusta museon henkilökunnassa.