Anna tipahtaa jaloilleen kuin kissa

Anna ei muuta ensimmäistä kertaa, vaan hän on asunut omillaan jo parikymmentä vuotta. Ensin 15 vuotta Pipolassa, jossa hän viihtyi hyvin, kunnes alkoi kaipaamaan vilkkaampaa asumispaikkaa. Viimeiset seitsemän vuotta Anna on asunut Keravalla, lähellä äidin kotia. Karhurinne tulee olemaan kauempana äidistä kuin nykyinen koti, mutta Anna on tottunut liikkumaan.

Annaa ja Riittaa ei jännitä Karhurinteessä asuminen. Anna sulautuu hyvin kaikkialle ja hänellä on taipumus pudota jaloilleen kuin kissa. Äiti puolestaan on odottanut Karhurinteen kaltaisen paikan aukeamista jo pitkään. ”Olen koko tämän vajaan seitsemän vuotta haaveillut tämmöisestä. Olen tuntenut näitä ihmisiä jo parikymmentä vuotta,” Riitta kertoo.

Suurimmat huolet liittyvät itse muuttopäivään ja muutto- ja järjestelyavun saamiseen. Omaohjaaja ja muutamat muut käytännön asiat ovat vielä auki, mutta ne selviävät muuton myötä. Uusia reittejä on myös opeteltavana, sillä Annalla on paljon tärkeitä harrastuksia ja menoja. Paras niitä on Kipakoiden jumpparyhmä, jossa harrastetaan erilaisia lajeja ja venytellään. Muita tärkeitä harrastuksia ovat pappilan kerho ja ratsastusterapia. ”On kiva muuttaa uuteen paikkaan, mutta kyllä mä sieltä käyn Kipakoissa. Mä tykkään harrastaa kaikkea ja fyssari on mulle a ja o,” Anna kertoo.

Annalle omassa kodissa tärkeää on, ettei ketään kiusata, eikä komennella ja että hän saa tukea päivittäisissä asioissa. ”Ohjaajan pitää auttaa huoneen siivoamisessa, ehdottomasti,” Anna toteaa. Myös kaverit ovat tärkeitä. Kysyttäessä harmittaako Annaa se, että moni kaveri jää vanhaan asuinpaikkaan, hän nauraa iloisesti ”Eiku niitä harmittaa, kun mä lähden! Niin päin se on!”

Annaa ja Riittaa haastatteli viestintäkoordinaattori Mikko Apell ja se on julkaistu alunperin ViisSeiska-lehdessä 1/2024