Jan Törnblom vaihtaa työelämässä sukkuloinnin leppoisiin eläkepäiviin

Jan aloitti työt Kankurinmäen tukikodissa työtoiminnan ohjaajana tammikuussa 1989. Porvoon lähellä sijainneessa Kankurinmäessä oli noin kolmekymmentä asukasta, ja yhteisöllä oli oma sosiaalityöntekijä. Janin osaaminen huomattiin nopeasti ja sosiaalityöntekijän sijaisuuden auetessa tehtävää tarjottiin hänelle.Monien vaiheiden kautta Janin työura johdatti hänet vuonna 1996 työskentelemään Helsinkiin, silloin Bulevardilla sijainneelle toimistolle vammaistyön sihteerin nimikkeellä. Työhön kuului muun muassa leiri- ja kerhotoiminnan pyörittäminen, sekä joitakin hallinnollisia tehtäviä. Nimike on sittemmin muuttunut koordinaattoriksi, mutta työnkuva on pysynyt pääpiirteittäin samankaltaisena.

Janin uran aikana työvälineissä on tapahtunut paljon muutoksia. Alkuaikoina kokouksissa käytettiin piirtoheittimiä ja työntekijät odottivat jonossa vuoroaan omien kalvojen esittelyyn. Hän muistaa myös hyvin, kuinka suuri ihmetys ensimmäinen Kankurinmäkeen saapunut faksi oli. Vanhoista työvälineistä vain ruutuvihko on säilynyt näihin päiviin saakka. Alkuvaiheessa ei ollut edes yhtään salasanaa muistettavana. ”Eihän kirjoituskoneelle tarvinnut salasanaa,” Jan nauraa.

Jäsentiedotteiden postitus hoidettiin myös pitkään käsipelillä. Kirjekuoria oli täytettävänä satoja ja jokaiseen frankeerattiin postileima. Työtä helpottamaan tilattiin innokkaita postittajia helsinkiläisestä toimintakeskuksesta. Lopuksi painavat kirjepinot vietiin lähimpään postikonttoriin, säässä kuin säässä. Siitä huolimatta postitukseen oli helppo löytää apulaisia, sillä se toi työpäivään vaihtelua ja palkkioksi tarjottiin pizzaa. Postitustyö vaati kuitenkin paljon resursseja ja lopulta se jouduttiin siirtämään painon tehtäväksi.Toimintatapojen muuttaminen ei aina ole tuntunut helpolta. ”Ensin tuntuu, että eihän me tämmöistä uutta tarvita ja miksei me voitaisi pysyä vanhassa, mutta sitten kaikki huomaakin, että eihän tässä ole vaihtoehtoja, kun ei taaksepäin voi katsella,” Jan toteaa.

Uudenlaisen viestinnän aikakaudelle siirtymisessä Janilla onkin ollut tärkeä rooli, sillä hän oli mukana rakentamassa Kehitysvammatuki 57:n ensimmäisiä kotisivuja. Lisäksi hän on toiminut oppaana monille vieraille, joita on tullut Hollannista, Kyproksesta ja Japanista saakka, sekä kertonut Oskarinpuiston toimijatalosta Ylen suorassa radiolähetyksessä.

Vuonna 2018 alkoi jälleen uusi tehtävä Kehitysvammatuki 57 ry:n ensimmäisessä valtakunnallisessa Vipinä-hankkeessa. Hankkeessa järjestettiin työpajoja, joissa yhdessä kotiyhteisöjen kanssa mietittiin erilaisia matalan kynnyksen tapoja lisätä liikuntaa arkeen. Työpajoja pidettiin muun muassa Turussa, Ilomantissa ja Seinäjoella. Hankevuosien aikana ehti kertyä tuhansia kilometrejä tien päällä, kunnes korona-aika pakotti työpajat verkkoon. Jan muistelee, että viimeinen hankevuosi oli hankala, sillä etäyhteydet eivät pystyneet korvaamaan aitoa kasvokkain kohtaamista.

Viimeiset vuodet Jan on toiminut vapaa-ajan toiminnan parissa, kohderyhminä yhdistyksen omat kotiyhteisöt sekä vertais- ja vapaaehtoistyön koordinaattorina, vastuualueena Vekkarin harrastusryhmät.
Erityiskiitoksen Jan antaa loistaville ja ainutlaatuisille työkavereille, joita on ollut lukuisia vuosien varrella. ”Osaavia ihmisiä tässä yhdistyksessä on aina löytynyt ja se on ollut onni. Se on ollut sellainen menestyksen tae, että on ollut ammattitaitoisia ihmisiä hyvin erilaisiin tehtäviin,” Jan kiittelee.

Eläkepäiviä Jan aikoo viettää puolisonsa kanssa muun muassa golfia pelaten ja matkustellen. Erityisesti lähimatkailu omassa kotikaupungissa Porvoossa houkuttelee, sillä pienille päiväretkille voi lähteä vaikkapa polkupyörällä. Sukuun on myös syntynyt pieni poika, joten Jan aikoo harrastaa isoisänä olemista.

”En ryhdy muistelmia kirjoittamaan,” Jan hymyilee.

Jan Törnblomia haastatteli viestintäkoordinaattori Mikko Apell

Juttu on alunperin julkaistu ViisSeiska-lehdessä 4/2024