Ohjaajana saa rakentaa tasa-arvoa ja osallistumisen mahdollisuuksia

Jenni Granqvist on ollut mukana kehitysvammatuen toiminnassa mukana vuodesta 2018 alkaen. Alusta alkaen hän on työskennellyt perhetoiminnassa perjantai- ja lauantaiparkeissa, Sopukan viikonlopuissa ja Kaakon kammarissa. Taide- ja kulttuuri on kuitenkin aina ollut Jennille ominta alaa ja hän kertoo livahtaneensa jossain vaiheessa myös Tunneteatterin puolelle. Kehitysvammatuki 57:n lisäksi Jenni tekee töitä opettajana Omniassa, erityisten luovassa ryhmässä.

Näiden lisäksi Jenni on hyödyntänyt omaa osaamista ja kiinnostusta eri ryhmissä sijaisena tai taustatukihenkilönä. Hän on toiminut muun muassa valokuvausryhmässä, Taidetta iloiten -ryhmässä, Värikästä taiteilua -ryhmässä ja lukuisissa erilaisissa tapahtumissa vapaaehtoisten kanssa. Lista ryhmistä on hengästyttävän pitkä, mutta omaa kerhoa hän ei ole vielä vetänyt, koska viime syksylle suunniteltuun animaatiokerhoon ei tullut tarpeeksi hakijoita. Uutta kerhoa on kuitenkin jo ideoitu.

”Tosi monipuolista ja hauskaa ihmisten parissa tekemistä. Sehän se onkin, mikä itseä tähän vetää. Saa toimia taiteen ja kulttuurin parissa ihmistyössä. Kun siitä nauttii, niin se on hyvä combo itselle tässä duunissa”, Jenni toteaa.

Vahvaa yhteisöllisyyttä

Erityisryhmien parissa työskentelyssä Jenniä erityisesti ilahduttaa yhteisöllisyys, sillä arkielämässä se ei ole itsestäänselvyys. Kun alalla on toiminut jonkin aikaa, alkaa tuttuja tulemaan vastaan monessa paikassa. Jennistä tuntuu, että pääkaupunkiseudulla kaikki tuntevat toisensa. Työssä parasta työssä onkin se, että toimintaan osallistuvista ihmisistä voi saada uusia ystäviä. ”Tykkään olla erilaisten ihmisten kanssa. Tässäkin työssä on tavannut uskomattoman paljon mahtavia persoonia. Ilman tätä työtä en olisi varmaan onnistunut pääsemään tähän skeneen mukaan,” Jenni kertoo.

Ohjaajana voi omalta osaltaan olla vaikuttamassa tasa-arvon toteutumiseen, sillä yhteiskunnallisesti erityisryhmien ja yksilöiden asemassa on vielä parannettavaa. Tunneteatterin ohella teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskeleva Jenni haluaa, että taide- ja kulttuurialalla jokaisen ääni saadaan kuuluviin ja jokaisen vahvuudet pääsevät esiin. Hän ajattelee, ettei taidetta tulisi tehdä vain taiteen vuoksi, vaan siinä pitää olla myös yhteiskunnallinen näkökulma. Jennille se tarkoittaa erityisyyden esiintuomista positiivisen kautta.

Hän haluaa myös, että kaikilla on mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti yhteiskuntaan. ”Mennään paikkoihin ja näytään ja ollaan niin kuin kaikki muutkin. Meillä on oikeus kokea ja nähdä ja saada ääni kuuluviin. Se puhuttelee mun sydäntä,” Jenni toteaa.

Juttu on julkaistu alunperin ViisSeiska-lehdessä 3/2023