Tärkeintä on keskustelu ja läsnäolo

  • Blogit
  • Julkaistu:
  • Kirjoittanut: Mikko Apell

Kehitysvammatuki 57:n toiminnassa pitkään mukana ollut Kaarina kertoo, mikä leireillä on hänelle tärkeintä.

Punahiuksinen nainen katsoo mietteliäänä sivullle.

Kaarina on ollut yhdistyksen toiminnassa mukana jo monta vuotta. Hän on osallistunut leireille useita kertoja ja lisäksi hän toimii karaokeryhmässä, Me itse ry:ssä, seniorikerhossa ja on myös ollut mukana vaikuttamassa aina kun tilaisuus tulee. Tänä keväänä hän oli muun muassa Valtionvarainministeriön Digi arkeen -neuvottelukunnassa edustamassa digitöntä toimijaa. Sittemmin hän on ottanut digilaitteet haltuun ja kertoo, että nyt hän tykkää katsoa nettisivuja.

Kaarina oli myös heti valmiina vaikuttamaan, kun leirikoordinaattori Petrus kutsui hänet kesän alussa puhumaan uusien ohjaajien perehdytystilaisuuteen. Perehdytykseen osallistui kymmenen ohjaajaa, joista osalle kesäleirit ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kohtaaminen olivat uusi kokemus. ”Hyvä kun nuoria tulee mukaan mun mielestä,” Kaarina toteaa. Hän halusi olla perehdytystilaisuudessa mukana kertomassa, millainen on hyvä ohjaaja ja mikä leireillä on parasta, sillä hyvä perehdytys on Kaarinan mielestä tärkeää

Hyvät keskustelut jäävät mieleen

Kaarina kertoo, että hyvä ohjaaja on sellainen, jonka luokse voi mennä juttelemaan. Keskustelut ovatkin jääneet parhaiten mieleen myös edellisiltä leirivuosilta. ”Ne on ollut hirveän hyviä viime kesänä. Kehuttiin yhden ohjaajan kanssa. Pidettiin oma keskusteluhetki ulkona,” Kaarina muistelee. Hän toivookin, että leireillä olisi enemmän keskusteluhetkiä ohjaajien kanssa.

Hän haluaa myös, että leireillä olisi enemmän lätynpaistoa ja karaokea ja että leireillä otettaisiin enemmän kuvia. Kuvista tulee kivoja muistoja, joihin voi myöhemmin palata. Kaarina ideoi myös, että leireillä voitaisiin ottaa käyttöön tikkuäänestys, jota on käytetty seniorikerhossa. Tikkuäänestyksessä jokainen saa kaksi tikkua, joista toinen tarkoittaa kyllä ja toinen ei. Tikkua nostamalla voi kertoa mielipiteensä. Kaarina pohtii, että tikkuäänestyksellä voisi päättää yhdessä esimerkiksi siitä, mitä ohjelmaa iltanuotiolla on.

Aktiivisempi rooli perehdytykseen

Oman puheenvuoronsa jälkeen Kaarina jäi kuuntelemaan ja kommentoimaan perehdytystilaisuutta. ”Hengailemaan,” kuten hän itse asian toteaa. Hänestä oli tärkeä tietää, miten ohjaajia perehdytetään. Kaarina haluaisi jatkossa olla mukana koko perehdytyksen ajan, sillä hän ajattelee, että siten ohjaajat saisivat perehdytyksestä enemmän hyvää ja oppisivat enemmän.

Juttu on julkaistu alunperin ViisSeiska-lehdessä 3/2023

Kirjoittaja

Mikko Apell

Viestintäkoordinaattori
ViisSeiska-lehti
Jäsenasiat